Miten minusta tuli NY-yrittäjä?

 

Yrittäjyys on kuulunut haaveisiini jo yläasteen alusta saakka. Kuitenkin selkeää suuntaa liikeidealle ei ole koskaan syntynyt, vaan aluksi ideat olivat uusia keksintöjä, jotka olivat huonoja varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna. Ideoita oli monia ja välillä Amazon-myynti oli paras idea koskaan ja viikkoa myöhemmin treidaus ja sama jatkui. Hulluja ideoita tuli kerrottua myös kavereille, eikä onneksi kukaan lähtenyt esimerkiksi treidaamaan mopo rahojaan minun "hyvän" suositukseni takia.


Kuitenkin kohta yläaste oli lopuillaan ja oli aika valita minkä suunnan ottaa elämälleen. Lähteekö kirjoittamattoman säännön vietäväksi, jonka mukaan hyvällä keskiarvolla mennään automaattisesti lukioon. Samaan aikaan itsellä halu yrittäjyyteen oli kova varsinkin, kun kuulin Business Collegen avoimissa ovissa että NY-yrittäjyys on olemassa ja pääsen saamaan kokemusta yrittäjyyteen valitessani tämän kyseisen koulun. Kuitenkin vanhemmilta kysyttäessä lukioon meno oli itsestään selvyys ja lakimieheksi opiskelu elämän voittaminen. Kuitenkin päätin mennä oman pääni mukaan, koska halu yrittäjäksi oli kovempi kuin pelko pettymyksen tuottamisesta vanhemmille ja itselle. Ainakin kesään asti, jolloin paniikissa hetken mielijohteessa tuli valittua kaksoistutkinto.


Siitä seuraavan kahden vuoden aikana olen päässyt oppimaan monia tärkeitä taitoja ja vähän vähemmän tärkeitä. Kuitenkin kokonaisuus on ollut hyvä ja olen ollut tyytyväinen valintaani. Näiden kahden vuoden aikana olen päivittäin miettinyt yrittäjäksi ryhtymistä, mutta sama superpallona ideasta toiseen pomppiminen on jatkunut, eikä tuloksena ole kuin yksi melkein perustettu yritys. Siitäkin on aina helppo syyttää muita, mutta jos rehellisesti hieman kypsempi Jani asiaa tarkastelee, on epäonnistumisen syynä ollut huono itseluottamus ja uskalluksen puute.


Viime kesänä kuitenkin mietin uskallanko tulla yrittäjyys kurssille ja osaanko riittävän hyvin. Idean puute myös vaivasi koko kesän eikä sopivaa tuotetta löytynyt, vaikka parempi arvio on, että minun kokemus ja kyvyt eivät riittäneet niiden tunnistamiseen. Onneksi en kuitenkaan käyttänyt sitä takaporttina kohti turvallista ja helppoa,


Kolmannen vuoden alkaessa kuitenkin päätin jutella tilanteestani ja päätin, että joko yritys onnistuu tai sitten lähden yliopistoon jatkamaan opintojani. Tämä päätös piti ja löysin tuoteidean, josta kaikki joille idean esitin pitivät. Siitä alkoi matkani kohti menestyvää yrittäjää.